keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tiedettä tanhuten?

 Tampereen yliopiston taannoisen hallinnonuudistuksen myötä oppiaine nimeltään etnomusikologia katosi sinne samaan olemattomuuden syöveriin, minne menivät myös yliopiston kaikki tiedekunnat ja laitokset. Nyt oppiaineen nimi on musiikintutkimus, ja se on osa sosiaalitieteiden koulutusohjelmaa Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä.

Tässä uudessa tilanteessa ollaan jälleen vanhojen kysymysten äärellä: kuinka taiteen- ja kulttuurintutkimus sopii sosiaalitieteisiin? Pitääkö yhteiskunta-, kulttuuri- ja humanististen tieteiden välille tehdä sellainen aukko, että kaikista näistä tieteenaloista ammentava tutkimussuuntaus sinne mahtuisi? Minun mielestäni musiikintutkimus sopii erimerkiksi näihin sosiaalitieteisiin oikein erinomaisesti, mutta voihan sen lähtökohtia olla myös hankalaa ymmärtää. Musiikintutkimus, siis entinen etnomusikologia, on ollut ainakin Tampereen yliopistolla pitkään jonkinlainen kummajainen – ei oikein taiteentutkimusta, ei oikein humanistista tiedettä, ei oikein perinteentutkimusta, muttei silti ihan yhteiskuntatieteellistä tutkimustakaan, vaan kaikkia näitä ja niiden välimaastoa. Lisäksi se, että ollaan tekemisissä SOITTELUN kanssa tuntuu herättävän vielä nykyäänkin intohimoja. Kuinka ihmeessä YLIOPISTOSSA voi oikein SOITTAA tai LAULAA, puhumattakaan TANSSIMISESTA, mitä tiedettä se sellainen on?

Musiikki (ja tanssi) on musiikintutkijalle montaa asiaa. Musiikin ymmärtäminen osana kulttuuria ja jokaista yhteiskunnan osa-aluetta antaa mahdollisuuden pureutua yhteiskunnallisiin kysymyksiin, politiikkaan, identiteetin rakentamisprosesseihin, symboleihin, valtapositioihin, erottautumisen politiikkaan, yhteisöllisyyteen, syrjäytymiseen ja niin edelleen. Musiikki voi toimia radikalismin välineenä, puhtaana viihteenä, kidutuskeinona, elitistisenä taidemuotona, työn rytmittäjänä, lasten nukahtamisen avittajana. Musiikki ja musiikin tekeminen on meille musiikintutkijoille esimerkiksi:

1) Konkreettista aineistoa, jonka tunteminen on tärkeää ja jonka ymmärtää paremmin (tai jopa ainoastaan) itse tekemisen ja opettelun (soittamisen ja tanssimisen) kautta. Mitä olisi musiikin kuvailu samalla tavalla sanallisesti kuin 1800-luvun kirjallisissa tanssikuvauksissa: ”tyttö vipertää miehen ympärillä” *. Mitä se vipertäminen on? Tuntemalla ajan tanssikulttuuria ja omakohtaisen tanssintuntemuksen kautta tällainenkin terminologia voi avautua liikesarjoiksi. Musiikissa meillä on monessa tapauksessa yhteisesti sovitut muistiinmerkitsemissäännöt eli nuotit (onneksi), mutta mitä ne nuotit kertovat itse musiikista? Ei nuotissa voi kertoa kaikkea mitä sävellykseen tai musiikkikulttuuriin kuuluu. Kappaleen hallinta vaatii tyylintuntemusta, instrumentin hallintaa, genretietoisuutta, sävel- ja rytmitajua, harmoniatajua. Tämän lisäksi esityskonteksti, dynamiikka ja metriikka ovat tärkeitä.. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

2) Metodi. Tapa kerätä aineistoa, tapa tutkia ja analysoida aineistoa ja päästä käsiksi sen syvärakenteisiin, soivan pinnan alle, tyyleihin, maneereihin, merkityksiin. Miten tämän toteuttaisi ilman soitto- ja laulutaitoa tai vähintäänkin syvempää ymmärrystä musiikin tuottamisen logiikasta?

3) Tieteen ja taiteen yhdistävä elementti. Tutkivat muusikot tai musisoivat tutkijat ovat monesti päteviä kahdella rintamalla, sekä tieteen että taiteen kentällä.

4) Interventio, tapa päästä suoraan yhteisön sisälle, tapa osoittaa arvostusta kulttuuria, yhteisöä tai tutkimusaihetta kohtaan.

Listaa voisi (ja saa) jatkaa. Ei, me musiikintutkijat ei pelkästään tanhuta (vaikka tehdään kyllä sitäkin tarvittaessa). Me opiskelemme konkreettisen tutkimusmetodin, joka on paljon, paljon muutakin. Ja käytämme sen opiskeluun lähes koko elämämme.

* Kiitos Petri Hoppu luennosta Musiikki, kulttuuri ja yhteiskunta -luentosarjassa 25.9.2012

5 kommenttia:

  1. hei! Jäin pohtimaan asiaa tuossa ajaessani Helsingistä Kaustisen suuntaan.

    Itsekin koen, että soittaminen on musiikin tutkijan työkalu. Varmasti tätä voidaan yhtälailla verrata myös tanssiin. Työkalujen opiskelu on mielestäni myös osa yliopisto-opintoja. Kyllähän mm. Tietojenkäsittelytieteissä opiskellaan koodaamista, kemiassa sekoitellaan aineita ja Viikissä hoidellaan lehmiä - osana yliopisto-opintoja. Tai näin olen ainakin käsittänyt.

    Olisikin mielenkiintoista verrata toisiinsa kahta eri oppiainetta. Otetaan vaikka esimerkiksi se tietojenkäsittelytiede. Voisi kysellä useammalla eri tasolla - opiskelijoilta, henkilökunnalta, yksiköltä ja hallinnolta - miten työkalu, tässä tapauksessa se koodaaminen, nähdään osana opintoja. Miten sen opinnot on perusteltu ja onko se tärkeää. Sitten voisi tehdä samantyyppisen tutkimuksen musiikintutkimuksessa soiton ja tanssin opintojen osalta.

    Tutkimustuloksista olisikin mielenkiintoista nähdä sitten se, onko työkalut yhtä arvokkaita. Ja jos eivät ole, miksi joku toinen työkalu olisi toista arvokkaampi.. tai miksi joltain oppiaineelta vaaditaan vaikka sitä tiedettä ilman työkalujen opiskelua, ja toisella tieteellä työkalut ovat ilman muuta opinto-ohjelmassa.

    T. Outi Valo

    VastaaPoista
  2. Olisiko kyseessä tämä sama asia, johon törmää keikkatarjouksissa: "tehän teette sitä huviksenne, ei kai siitä maksaa tarvitse". Osoittakaa minulle muusikko, jolle ei olisi joskus (itse asiassa usein) käynyt näin. Ei kai kukaan koodaa tai hoida lehmiä huvikseen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on korjattava, että kyllä koodaa: teen kandiani demoskenestä, joka perustuu juurikin huvikseen tekemiselle. Valtaosa skenereistä tekee koodia työkseen, mutta he myös harrastavat - tekevät parhaimmillaan kuukausia oman porukkansa kanssa muutaman minuutin pituista demoa, josta ei irtoa senttiäkään rahaa. Yksi perimmäisistä motiiveista on oppia lisää, tulla paremmaksi siinä mitä tekee.

      Halusin vain ottaa tämän esille, jottei eksytä aiheesta. Yhtäältä on nimittäin myös meitä, jotka tekevät musiikkia vain huvikseen.

      Muuten kyllä pidän tätä hyvänä päänavauksena. Tahdon ottaa esille vielä myös Nätyn, jossa harrastetaan käytäntöä ehkä eniten kaikista Tampereen yliopiston opintosuunnista, ja joka silti profiloituu yliopistoon kuuluvaksi kokonaisuudeksi.

      Poista
  3. Manu, tietenkin ihmiset tekevät vaikka mitä huvikseen, myös koodia. Vitsailin vain huonolla menestyksellä. Pääasia tässä tekstissäni oli kuitenkin se, missä määrin työkalut katsotaan ammatin harjoittamiseen kuuluviksi välineiksi – siis nimenomaan tapauksessa musiikki.

    En halua vertailla muita aloja ja niihin liitettävää harrastustoimintaa, jotka tukevat ammattimaisuutta, koska en tiedä niistä tarpeeksi. Koetin vain hahmotella perustelua siihen, miksi minä koen musiikin harjoittamisen olevan tärkeä osa musiikin tutkimuksessa.

    VastaaPoista
  4. ..siis, eihän maa-ja metsätaloustieteen maisterillekaan soitella, että "mulla olisi vähän risukkoa täällä takapihan ojanpenkalla, et viitsisi tulla raivaamaan kun kerran osaat".

    VastaaPoista