torstai 13. joulukuuta 2012

Mahtavia musiikkitiedostoja Afrikasta

Kudos-kollega Lari Aaltosen kanssa on tullut monesti keskusteltua uusien "maailman musiikkia" levittävien tahojen toimintatavoista. Tänä syksynä on puhututtanut etenkin musiikkiblogi Awesome Tapes From Africa, jota olen seurannut mielenkiinnolla. Kyseinen blogihan on tullut tutuksi siitä, että se jakaa mp3-tiedostoina perustajansa Brian Shimkovitzin lähinnä Afrikasta esiin kaivamia "kasettiharvinaisuuksia".

Newyorkilainen Shimkovitz on rakentanut bloginsa avulla itselleen suositun dj-brändin ja on esiintynyt Suomessakin mm. Flow-festivaalilla - olen itsekin ollut järjestämässä hänelle dj-keikkaa Tampereelle reilu vuosi sitten. Tuolloin Awesome Tapes From Africasta oli jo kehkeytynyt myös levymerkki. Tähän päivään mennessä levymerkiltä on tullut kaksi julkaisua, cd-, lp-, kasettiformaattien ohella jopa kaupallisina mp3-tiedostoina (mikä kertoo paljon internetajan musiikkibisneksen omalaatuisuudesta).

Kesäkuun The Wire -lehden Collateral Damage -kolumnissa Shimkovitz puolusti bloginsa toimintaa postkolonialismi-syytöksiltä. Kieltämättä vaikuttaisikin siltä, että Shimkovitz hyötyy blogistaan afrikkalaisten muusikoiden kustannuksella. Itse olen sijoittanut blogin osaksi musiikin vapaata jakelua kannattavaa harrastajakulttuuria, jossa piratismin uhreja - tai sankareita - ovat kaikki muusikot. Yksi tälläinen on esimerkiksi Mutant Sounds -blogi, jonka tarkoituksena on jakaa laittomasti sellaisia julkaisuja, jotka eivät ole kaupallisesti saatavilla. Kyseiset blogit edustavat vastahegemoniaa äänitteiden kaupallisten levittäjien portinvartijuudelle (eli tarjoavat vaihtoehdon "viralliselle" äänitetarjonnalle). Ne myös haastavat jälkikapitalistisen ehdon siitä, että musiikkia tulee käyttää kuluttamalla, ei esimerkiksi jakamalla. Nämä näkökulmat lienevät kaikille tuttuja piratismikeskustelusta.

Ongelmallista asetelmassa on, että myös Mutant Sounds ja ATFA toimivat portinvartijoina, sillä ne eivät voi julkaista kaikkea äänitemusiikkia, vaan suodattavat tietynlaisen valikoiman jaettavakseen. Mitä kuluttajuuten tulee, ne myös toimivat osittain promootioväylänä joko artistien esiintymisille tai virallisille, kaupallisille julkaisuille, joita kysytyistä mp3-tiedostoista saatetaan tehdä. Musiikkialan rakennemuutoksen jälkeisestä taloudellisesta näkökulmasta äänitteiden tehtäväksi on muotoutunut kysynnän luominen artisteihin liittyville tuotteille ja palveluille.

Afrikkalaiseen musiikkiin keskittyneissä blogeissa (ATFAa vastaavia blogeja on myös muita) mietityttää erityisesti se, että viestintäteknologiset tai musiikkitaloudelliset edellytykset eivät ole jakautuneet tasaisesti maapallolla. Afrikassa ei päästä hyötymään tiedostojen jakelusta yhtä laajalti kuin teollistuneissa maissa, tarkasteltiinpa asiaa sitten kuuntelijan tai muusikon näkökulmasta. Tilannetta ei helpota se, että Shimkovitz kolumnissaan katsoo, että afrikkalaismuusikoilla on "oikeus" päästä mukaan digitaliseen musiikkiympäristöön. Tai se, että Shimkovitz syyttää afrikkalaismuusikoiden tekijänoikeuksien puolustamista holhoamiseksi, mutta samalla kokee, että hänen pitäisi hyvittää heille rahallisesti musiikki, jota jakaa itse ilmaiseksi. Olisiko samanlaisen blogin pitäminen mahdollista vaikkapa suomalaisten artistien osalta?

Netin aikakaudella saatavuuteen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet koskevat kaikkia muusikoita, mutta valitettavasti eri mittakaavassa. Niiden muusikoiden, jotka ATFA on tehnyt tunnetuksi (oletettavasti ennen kaikkea teollistuneissa maissa), lienee vaikea tehdä uraa ilman tukeutumista Shimkovitziin tai muihin länsimaalaisiin yrittäjiin. Sama toki pätee myös perinteisten levy-yhtiöiden laillisesti julkaisemiin "maailmanmusiikki"-artisteihin.

Länsimaisesta näkövinkkelistä ei tule helposti ajatelleeksi, että ilmainen tiedostojen jakelu voisi heijastaa epätasa-arvoista valtajakaumaa. Asia ei liene kuitenkaan näin yksinkertainen. Tiedostojen jakelu on niin yleistä, että sitä ei voi estää kokonaan, oli kohteena sitten suomalaisen tai ghanalaisen artistin musiikki.

7 kommenttia:

  1. Mä nyt koen vähän velvollisuudeksi kommentoida, vaikkei mulla mitään kovin järkevää tähän ole sanoa. Jotenkin vaan toivoisin keskustelua tästä. En ole kovinkaan paljon tätä Awesome Tapesiä seurannut, mutta onhan se tietysti tavallaan väärin, että Shimkovitz kerää mainetta ja kunniaa, tekee itselleen uraa, näiden afrikkalaisten ansioilla. Mutta toisaalta, voisi kai olla ajateltavissa suurin piirtein vastaava blogi, jossa dj:nä toimiva tyyppi jakaisi vaikka YouTubeen ladattua matskua eteenpäin, taustoittaisi jne. Se kai olisi ok? Joten erikoista on näissä oikeastaan se, että blogin pitäjä itse laittaa toisten tuottamaa matskua jakoon nettiin, joka kai noin periaatteessa on laitonta. Mutta sitten taas luulisi nettijakelun sinänsä olevan kuitenkin enemmän etu kuin haitta kyseisen musan tekijöille, joten ongelmaksi jäänee lähinnä se, että tekijöiltä olisi pitänyt kysyä... Onko tietoa, kuinka suuressa määrin Shimkovitz on pyrkinyt tavoittamaan tekijöitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. [Ja miksi hitossa tää näyttää ton ikivanhan kuvan, kun Google-profiilissa on ollut jo vaikka kuinka kauan ihan muita kuvia? Ärsytys.]

      Poista
  2. Jaaha, ärsytys täälläkin, tää blogisysteemi kadotti mun vastauksen, kun painoin "julkaise", eikä suostunut mihinkään yhteistyöhön sen jälkeenkään.

    Piti sanoa että artisteilta ei ole kysytty mitään, mutta blogissa lukee, että "if you are an artist/etc and wish for me to remove your music, email me. " - yleinen tapa "suojata selusta" tällaisilla blogeilla.

    Tietenkin artistit voivat saada huomiota länsimaissa blogin ansiosta, mutta onko siitä hyötyä? Shimkovitz on toki kiertänyt esiintymässä Bolan, yhden virallisesti julkaisemistaan artisteistaan, kanssa, mutta on vaikea kuvitella, miten blogissa julkaistu artisti voisi hyödyntää suosiotaan, jos edes saa tietää siitä.

    VastaaPoista
  3. Niin, no tätä juuri haen, että olisi reilua edes yrittää kertoa niille, joita asia koskee. Jos/kun Shimkovitz on ihan paikan päällä niitä kasetteja käynyt hankkimassa, niin ei olisi kovin suuri vaiva laittaa samalla sanaa kiertämään ja/tai yrittää löytää jotain nettiyhteyksien päässä olevaa kontaktihenkilöä, joka voisi tarpeen mukaan laittaa sanaa uudelleen kiertämään. Muusikkopiirit kun on usein aika pienet maassa kuin maassa.

    Sinänsä mun mielestä tämäntyyppinen blogi voi olla kulttuuriteko myös paikallisesta näkökulmasta. Yhtään vanhempia kasettijulkaisuja kun on esim. Afrikan mantereellakin usein aika vaikea saada käsiinsä. Tai sitten ne on jo kuunneltu puhki... Mutta tältäkin osin tulee mieleen, että blogin pitäjällä on jonkinlainen vastuu tiedottaa paikallisia musiikkipiirejä asiasta.

    Sitten vähän toisenlainen eettinen kysymys on musta vielä se, millä perusteilla esim. Shimkovitz valikoi musaa blogiinsa, millaisena se "afrikkalainen" musiikki oikein esitetään. Enkä tarkoita pelkästään taustatietojen antamista tms. vaan sitä valikoimaa itsessään. Valintakriteerit on tietenkin bloginpitäjän omat (selvähän se), mutta onko niillä mitään yhteyttä mihinkään paikalliseen estetiikkaan? Ja mikä se paikallinen ulottuvuus edes voisi olla, kun - taas kerran - puhutaan Afrikasta eikä jostain tietystä paikasta/maasta.

    [Mä luen täällä taas kaikenlaista world music -kirjallisuutta työn puolesta, niin on pinnalla tämmöiset pohdinnat...]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Artistien tavoittamisesta pitäisi kysyä tarkemmin Shimkovitzilta itseltään. Huhujen mukaan on yrittänyt ainakin saada tiettyjä artisteja (mm. 80-luvulla diskoa tehnyttä ghanalaista Ata Kakia) kiinni virallisia julkaisuja varten, mikä on joissakin tapauksessa päättynyt jonkinkaltaiseen huijaukseen tai muuhun vesiperään. Eli helppoahan tuo artistien tavoittaminen/informoiminen ei välttämättä ole - tosin näyttäisi siltä, että hän ei ole sitä juuri edes yrittänyt ellei ole ajatellut virallista julkaisua.

      Blogin kirjo kattaa tosiaan monenlaisia musiikkikulttuureja joka puolelta Afrikkaa, pääpaino Länsi- ja Keski-Afrikassa. Vaikka minunkin mielestäni Shimkovitzin musiikinlevitys on kulttuurisesti arvokasta, sellainen etnografinen kontekstointi jää väistämättä vajaaksi, hänhän usein kysyy lukijoiltaan apua itselleen oudoista kaseteista. "Arkistointi" voisi olla tietenkin muutenkin systemaattisempaa. Nyt se on lähinnä musiikillista tutkimusmatkailua Shimkovitzin kasettikeräilyn pohjalta.

      Poista
  4. Onhan noita ollut ennenkin, mm. se "Cambodian Rocks" mihin oli koottu kamputsealaista garagerokkia.
    Hienoa toimintaa on sen sijaan esim Sublime Frequencies - levy-yhtiön touhu joka esittelee länsimaille mm. Omar Souleymanin kaltaisia artisteja siten, että he pääsevät hyötymäänkin saavutetusta maineesta.

    VastaaPoista
  5. Cambodian Rocks taisikin olla niitä ensimmäisiä tämän "löytöretkeilijähipstereiden" perusteoksia. Sinänsä hyvää musaa, mutta lähtökohtaisesti aika paljon vinoutumaa siinä julkaisupolitiikassa.

    Sublime Frequencies ei todellakaan ole mikään ongelmaton levy-yhtiö sekään, heillähän on esim. sellaisia tietyn maan musiikista tehtyjä "äänikollaaseja", jotka sisältävät radiosta nauhoitettua musiikkia, kadulla äänitettyä hälinää, katusoittajia, telkkarin taustamusiikkia jne – ja näistä ne kontekstitiedot vasta puuttuvatkin. Jos on jotian nimiä, niin nekin voivat olla väärin kirjoitettu. Tämä nimenomaan syrjii musiikintekijöitä ja luo turhaa eksotisointia, voihan sitä tulkita jonkinlaiseksi imperialistiseksi vallankäytöksikin.

    Siitä on tulossa juttua vielä tänä vuonna, kun saisin tekstin vain julkaisukuntoon..

    VastaaPoista